Rahapeliverot ja pelihaitat: Italia paljastaa Euroopan sääntelyn ristiriidan
Italia tavoittelee lisää rahapelituloja samalla, kun opposition esityksessä vaaditaan 200 miljoonaa euroa vuodessa pelihaittojen ehkäisyyn. Tarkastelimme verolukuja, pelirajoja ja eri maiden valvontaratkaisuja selvittääksemme, mitä Euroopan rahapelipolitiikan ristiriita tarkoittaa Suomen vuoden 2027 markkinalle. Ehdotuksia ei pidä sekoittaa voimassa olevaan lakiin.
Rahapelien sääntelyssä puhutaan usein kahdesta tavoitteesta erillisinä asioina. Valtio haluaa pitää pelaamisen valvotussa järjestelmässä, kerätä alan veroja ja turvata toimilupien arvon. Samaan aikaan pitäisi vähentää haittoja, jotka syntyvät erityisesti paljon ja riskialttiisti pelaaville. Italian marraskuinen budjettikeskustelu näyttää, kuinka helposti nämä tavoitteet ajautuvat vastakkain jo yhden lakiesityksen sisällä.
Italian hallitus ehdottaa peliautomaattien verojen nostamista ja niiden pelikohtaisten panos- ja voittorajojen kaksinkertaistamista. Oppositiossa oleva demokraattinen puolue haluaa poistaa panosrajojen korotukset ja perustaa erillisen 200 miljoonan euron vuotuisen rahaston pelihaittojen ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Marraskuun 20. päivänä kumpaakaan linjaa ei pidä käsitellä lopullisena vuoden 2027 sääntönä. Parlamentin budjettikäsittely on kesken.
Italian budjetissa on kolme erilaista tavoitetta
Italian vuoden 2027 budjettiesityksen ensimmäinen tavoite on julkisen talouden vahvistaminen. Hallitus on esittänyt muutoksia peliautomaattiveroihin ja useiden fyysisen rahapelitoiminnan toimilupien jatkamiseen. Esimerkiksi AWP-peliautomaattien PREU-verokanta nousisi 24 prosentista 25 prosenttiin ja VLT-automaattien vastaava vero 8,6 prosentista 9,6 prosenttiin. Nämä ovat esityksen verokantoja, eivät kaikkiin kasinopeleihin sovellettavia veroja.
Toinen tavoite on pelitarjonnan ja sen taloudellisten ehtojen muuttaminen. Hallituksen esityksessä AWP-automaattien pelikerran enimmäispanos nousisi yhdestä kahteen euroon ja suurin mahdollinen voitto sadasta kahteensataan euroon. Osa automaateista voisi saada myös alennetun, 20 prosentin PREU-verokannan tietyin palautusprosenttiehdoin. Tämä on olennainen yksityiskohta: tavallista verokantaa kiristävä esitys voi samaan aikaan tarjota osalle laitteista veroedun ja kasvattaa yksittäisen pelikerran rahallista liikkumavaraa.
Kolmas tavoite on vähentää pelaamisen haittoja. Demokraattien marraskuussa esittämässä vaihtoehdossa juuri panos- ja voittorajojen nostot jätettäisiin tekemättä. Lisäksi puolue palauttaisi rahapelihaittojen erillisen kansallisen seurantajärjestelmän ja perustaisi vuodesta 2027 alkavan 200 miljoonan euron vuotuisen hoito- ja ehkäisyrahaston. Puolueen esityksessä rahoitus järjestettäisiin valtion budjetin kautta muiden määrärahojen muutoksilla, ei automaattisella mekanismilla, jossa tietty prosentti uudesta peliverosta siirtyisi suoraan hoitoon.
Uutisessamme Italian marraskuisista muutosesityksistä käsittelemme niiden sisällön ja käsittelyvaiheen. Tässä analyysissä kysymys on laajempi: millä perusteella valtion pitäisi arvioida, onko rahapelialan tulotavoitteiden ja kuluttajansuojan yhdistelmä onnistunut?
Kolme lukua, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa
Rahapelialan talousluvuissa sama sana "tuotot" voi viitata eri asioihin. Pelivaihto kertoo, kuinka paljon pelaajat ovat panostaneet rahaa. Pelikate puolestaan kuvaa panosten ja pelaajille maksettujen voittojen erotusta. Verotulot ovat se osa rahasta, jonka valtio saa säädettyjen verojen ja maksujen perusteella. Näistä kolmesta ei voi vaihtaa lukuja toistensa paikalle ilman laskentatapaa.
Italian PREU-vero on erityisen hyvä esimerkki: automaattien vero on sidottu niillä pelattuihin rahamääriin. Kun panos- ja voittorajoja muutetaan, vaikutus veropohjaan riippuu siitä, muuttuuko pelaamisen määrä ja jakautuminen eri laitteille. Korkeampi nimellinen verokanta ei yksin kerro, kasvaako valtion lopullinen kertymä juuri ennustetun verran.
Lisäksi valtion rahapelialalta odottama lisätulo ja pelihaittoihin käytettävä määräraha ovat eri päätöksiä. Italian 200 miljoonan euron rahasto on opposition esitys lisärahoituksesta. Se ei tarkoita jo maksettua korvausta pelaajille eikä osoita, että peliverojen tuotto kasvaisi samassa suhteessa. Myöskään hallituksen esityksen tuottoarvioita ei pidä esittää jo toteutuneina verotuloina.
Valtio voi saada enemmän rahapeliveroja ilman, että pelaajansuoja paranee. Vastaavasti pelihaittoja voidaan ehkäistä tehokkaammin myös silloin, kun pelaamisen määrä tai verokertymä ei kasva. Siksi taloudellista ja sosiaalista tulosta on seurattava erikseen.
Verotus ei ole sama asia kuin pelien sääntely
Vero vaikuttaa ensisijaisesti siihen, miten toiminnan kustannukset jakautuvat valtion ja operaattorien kesken. Panosrajat, tappiorajat ja mainontasäännöt vaikuttavat suoremmin siihen, millaista pelaamista tarjolla on ja miten asiakas voi käyttää rahaa. Toimien vaikutukset voivat osua samaan suuntaan, mutta niiden ei tarvitse tehdä niin.
Italian AWP-esityksessä verotuksen ja pelaamisen ehtojen suhde näkyy erityisen selvänä. Hallitus hakee lisää tuloja veromuutoksilla, mutta sallisi samalla nykyistä suuremman yksittäisen panoksen. Oppositio kannattaa tiettyjen yleisten verokorotusten säilyttämistä mutta vastustaa laitteiden panosrajojen korotuksia. Tämä ei ole yksinkertainen "veroja vastaan pelihaitat" -asetelma, vaan riita siitä, millä keinoilla verotuloja voidaan kerätä ja millaisia riskejä niihin kytkeytyy.
Pelihaittojen ehkäisyn kannalta on olennaista myös se, kuinka nopeasti pelaaja voi hävitä rahaa, miten pelit on suunniteltu ja mitä rajoituksia järjestelmään sisältyy. Yksittäisen panoksen kaksinkertaistaminen ei automaattisesti kaksinkertaista kenenkään menetyksiä, mutta se voi muuttaa mahdollista rahankäyttöä yhdellä pelikerralla. Todellinen vaikutus riippuu pelaajien käyttäytymisestä, pelinopeudesta ja muista rajoista. Näitä käyttäytymisvaikutuksia Italian vielä käsittelemätön laki ei ole voinut jo todistaa.
Miksi haittojen ehkäisyn rahoitus on erillinen kysymys?
Pelihaitat näkyvät ihmisille ja palvelujärjestelmälle eri tavalla kuin rahapeliyhtiön tuloslaskelmassa. Hoidon tarve, velkaongelmat, perheiden kuormitus ja muut sosiaaliset vaikutukset eivät muutu suoraan verokertymän kanssa samassa tahdissa. Siksi terveydenhuollon ja ehkäisevän työn rahoitusta ei voi arvioida vain vertaamalla sitä valtion saamiin rahapelituloihin.
Italian demokraatit haluavat uudella rahastolla vakaata, vuosittain toistuvaa rahoitusta alueellisille palveluille. Ajatus on hallinnollisesti selvä: palvelut voivat suunnitella toimintaansa, jos rahoitus ei ole jatkuvasti lyhytaikaisten erillispäätösten varassa. Silti 200 miljoonan euron summa ei itsessään osoita, että rahoitus olisi riittävä. Sen arviointiin tarvitaan tietoa hoidettavien määrästä, palvelujen kustannuksista ja hoitoon pääsyn ongelmista.
Vielä toinen kysymys koskee rahan käyttöä. Jos erillinen rahasto palautetaan, pitäisi pystyä seuraamaan, mihin varat jaetaan ja millaisia tuloksia niillä saadaan. Vuosittain käytetty euromäärä ei ole sama asia kuin onnistunut ehkäisy. Tämä koskee yhtä lailla Italiaa, Suomea ja muita maita.
Neljä maata, neljä eri näkökulmaa
Euroopan rahapelimarkkinasta puhutaan helposti yhtenä kokonaisuutena, vaikka verotus, pelimuotojen rajaukset ja valvonnan painopisteet ovat kansallisia. Alla oleva taulukko vertailee viime päivien tapahtumia ja Suomen tulevaa uudistusta. Se ei aseta maiden veroasteita paremmuusjärjestykseen, koska niiden veropohjat ja tuotetarjonta eivät ole yhteismitallisia.
| Maa | Nyt tarkasteltava kysymys | Tilanne 20.11.2026 | Mitä tietoa vielä tarvitaan? |
|---|---|---|---|
| Italia | Peliautomaattien verot, panosrajat, pelihaittarahaston rahoitus | Hallituksen budjettiesitys ja opposition muutosehdotukset käsittelyssä | Hyväksytty laki, toteutunut verokertymä ja hoitorahojen käyttö |
| Suomi | Nettikasinoiden ja vedonlyönnin kilpailun avautuminen sekä pelaajansuoja | Rahapelilaki hyväksytty; kilpailtu markkina avautuu 1.7.2027 | Toteutunut kanavointiaste, kulutus, haitat ja yhteisten rajojen kehitys |
| Alankomaat | Luvallisen palvelun yksittäisten vetokohteiden valvonta | KSA puuttui urheilupalkintoja koskeviin vetoihin 19.11. | Toistuvatko vastaavat virheet ja miten operaattorit muuttavat käytäntöjään? |
| Saksa | Ulkomailta suunnatun luvattoman kasinomainonnan valvonta | GGL ilmoitti uudesta mainontakiellosta 19.11. | Kuinka tehokkaasti kieltoja noudatetaan ja pannaan täytäntöön? |
Taulukko näyttää, miksi maiden kehitystä ei voi tiivistää yhteen rahapeliveron prosenttilukuun. Italiassa käsitellään nyt talousarviota, Saksassa mainonnan rajat ylittävää valvontaa ja Alankomaissa sitä, mitä vedonlyöntiyhtiö saa luvallisesti tarjota. Suomessa tärkein lähivuoden testi on kokonaisen markkinajärjestelmän muutos. Kaikki tapaukset liittyvät kuitenkin samaan ongelmaan: markkinan säännöt toimivat vain, jos niitä voidaan myös valvoa ja niiden vaikutuksia mitata.
Suomi ei voi kopioida Italian ratkaisua suoraan
Suomessa rahapelien kilpailun avaaminen ei koske kaikkia tuotteita. Veikkaukselle jää yksinoikeus muun muassa lottotyyppisiin arvontoihin, raaputusarpoihin ja fyysisiin raha-automaattipeleihin, kun nettikasinot ja vedonlyönti avautuvat kilpailulle. Siksi Italian fyysisten AWP-automaattien panos- ja veromuutokset eivät ole suora malli Suomen tuleville nettikasinoille.
Suomen uudessa järjestelmässä on silti samankaltainen perusvalinta. Luvallisen markkinan pitää olla niin toimiva, että pelaamista ohjautuu sen piiriin, mutta järjestelmän sisällä tapahtuva pelaaminen pitää saada riittävän turvalliseksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on korostanut, ettei korkea kanavointiaste yksin vähennä pelihaittoja: valvotun pelaamisen on oltava turvallisempaa kuin järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen.
Suomessa ei ole uudessa rahapelilaissa kaikkia peliyhtiöitä koskevaa yhteistä tappiorajaa. Tämä erottaa yhtiökohtaisen kulutuksen seuraamisen koko markkinaa koskevasta suojauksesta. Peluuri ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat käsitelleet sitä, miten yhteisiä rajoja ja muita pelaajansuojakeinoja voitaisiin kehittää. Samaan aikaan olisi seurattava, siirtyisikö pelaaminen rajoitusten täyttyessä luvattomille sivustoille.
Kanavointia käsittelevä taustasivumme avaa sitä, mitä luvallisen markkinan osuudella tarkoitetaan. Myös Suomen valvonnan uudistus ja rahapelitoimilupien tilanne on erotettava mahdollisista myöhemmistä budjetti- ja pelaajansuojapäätöksistä.
Viisi mittaria, joiden pitäisi kulkea rinnakkain
Rahapelipolitiikan tulosta ei kannata arvioida vain yhdellä luvulla. Ensimmäinen seurattava asia on rahapelaamisen kokonaismäärä eli kuinka paljon rahaa käytetään eri pelimuotoihin. Toinen on luvallisen markkinan osuus ja sen kehitys. Kolmas on ongelmallisen pelaamisen ja muiden haittojen yleisyys, mieluiten vertailukelpoisilla väestö- ja hoitotiedoilla.
Neljänneksi tarvitaan tietoa siitä, kuinka paljon resursseja valvontaan, ehkäisyyn ja hoitoon käytetään sekä miten ne jakautuvat. Viides mittari on sääntöjen todellinen toteutuminen: toimivatko peliestot, tunnistetaanko luvaton mainonta, noudattavatko operaattorit tuotekohtaisia rajoja ja saavatko viranomaiset tarvittavat tiedot? Yksikään näistä ei yksin osoita sääntelyn onnistumista.
Italian ehdotettu 200 miljoonan euron rahasto vastaa ensisijaisesti neljänteen kysymykseen. Panosrajat taas ovat yritys vaikuttaa ensimmäiseen ja kolmanteen. Verokertymä kuvaa valtion tuloja, ei pelaajien hyvinvointia. Tästä syystä samassa budjettiesityksessä voi olla samanaikaisesti julkista taloutta vahvistavia ja pelaajansuojaa heikentäviksi arvioituja muutoksia ilman, että toinen näkökulma kumoaa automaattisesti toisen.
Aineisto ja epävarmuudet
Tämä analyysi perustuu 20. marraskuuta 2026 saatavilla olleisiin Italian budjettiehdotuksiin, opposition julkaistuihin muutosehdotuksiin, Suomen viranomaisaineistoon sekä Alankomaiden ja Saksan rahapelivalvojien tiedotteisiin. Italian hallituksen ja opposition esitykset on erotettu lopullisista päätöksistä. Muiden maiden yksittäisiä valvontatapauksia käytetään esimerkkeinä, ei todisteena koko maan pelihaittojen kehityksestä.
Maiden rahapeliverot kohdistuvat eri perusteisiin, joten niitä ei ole muunnettu yhdeksi vertailuprosentiksi. Lisäksi pelihaittoja koskeva tutkimus kehittyy hitaammin kuin vuosittaiset talousarviot: marraskuussa 2026 tehty päätös ei vielä voi osoittaa vaikutustaan vuoden 2027 terveydenhuoltokustannuksiin tai pelaajamääriin. Kun Italian budjetti hyväksytään ja Suomen uusi markkina aloittaa, juuri näiden lukujen vertailu ratkaisee, kuinka hyvin valitut keinot ovat toimineet.
Keskeiset lähteet
- Italian demokraattisen puolueen parlamenttiryhmä 17.11.2026: vuoden 2027 budjetin pelihaittamuutosesitykset
- AGIMEG 19.11.2026: opposition ehdotusten tekstit, 200 miljoonan rahasto ja automaattirajat
- Agipronews 19.11.2026: rahastoehdotus, seurantajärjestelmä ja valtion budjetti
- Avviso Pubblico: Italian vuoden 2027 budjettiesityksen pelaamista koskevat säädökset
- KKV 2026: suosituksia rahapelisääntelyn kehittämiseksi
- KKV 2024: lisenssijärjestelmä ei yksin ratkaise rahapelimarkkinan ongelmia
- Sisäministeriö 15.1.2026: Suomen rahapelien järjestäminen avataan osittain kilpailulle
- Peluuri: uuden rahapelilain usein kysytyt kysymykset ja yhteisten tappiorajojen tilanne
- Kansspelautoriteit 19.11.2026: Circus ja ZEbet poistivat kielletyt vedonlyöntikohteet
- Saksan GGL 19.11.2026: ulkomailta toimivan kasinostriimaajan mainontakielto
Ensisijaisina lähteinä käytetään lakia, viranomaisaineistoja ja toimijoiden omia alkuperäisiä julkaisuja. Yhtiön omaa arviota ei esitetä viranomaisen vahvistamana tietona.
