Korkein hallinto-oikeus on antanut suomalaisen ammattimaisen vedonlyönnin verotuksen kannalta merkittävän ennakkopäätöksen. Ratkaisussa KHO katsoi, että erittäin laaja ja suunnitelmallinen vedonlyönti voi muodostaa tuloverolaissa tarkoitettua tulonhankkimistoimintaa, vaikka toimintaa ei pidettäisi elinkeinotoimintana.
Tapauksessa vedonlyöjä oli käyttänyt tiedonhankintaa ja analyysiä löytääkseen vedonvälittäjien hinnoitteluvirheitä erityisesti suomalaisissa jalkapallo-otteluissa. Vedonlyöntiin käytetty työmäärä oli huomattava: kiireisinä jaksoina 50–100 tuntia viikossa ja rauhallisempina aikoina 30–50 tuntia.
Vuonna 2020 henkilö teki ETA-alueen ulkopuolella toimiville palveluntarjoajille 2 145 vetoa. Panoksia kertyi yhteensä 365 606 euroa ja palautuksia 406 713 euroa. KHO:n mukaan toiminnan laajuus, suunnitelmallisuus ja vedonlyöjän oma markkinaosaaminen osoittivat vakaan tulonhankkimistarkoituksen.
Ratkaisun seurauksena ETA-alueen ulkopuolella järjestettyihin vetoihin maksetut panokset voitiin vähentää veronalaisesta ansiotulosta.
Päätöstä ei pidä tulkita niin, että tavallinen harrastevedonlyöjä voisi jatkossa vähentää kaikki hävityt panoksensa verotuksessa. KHO arvioi juuri tämän tapauksen kokonaisuutta: vetoja oli tuhansia, toiminta jatkunutta, työmäärä suuri ja päätöksenteko perustui järjestelmälliseen analyysiin.
Ratkaisussa vedonlyönti ei myöskään muuttunut elinkeinotoiminnaksi. KHO päätyi välimuotoon, jossa toiminta oli tulonhankkimistoimintaa.
Suomalaisen pelaajan kannalta perusraja säilyy edelleen olennaisena. ETA-alueella laillisesti järjestetyistä rahapeleistä saadut voitot ovat lähtökohtaisesti verovapaita, kun taas ETA-alueen ulkopuolelta saadut voitot ovat pääsääntöisesti veronalaista ansiotuloa.
Lue lisää: Rahapelivoittojen verotus Suomessa
KHO:n ratkaisu koski nimenomaan tilannetta, jossa veronalaisen tulon hankkimiseen liittyvä toiminta oli poikkeuksellisen laajaa. Verohallinnon aiemmissa ohjeissa ETA-alueen ulkopuolisen vedonlyönnin menoja on tarkasteltu huomattavasti tiukemmin yksittäisten vetojen tasolla.
Päätöksessä kiinnostavaa on se, ettei menestymistä selitetty pelkällä sattumalla. KHO totesi, että vedonlyöntituloksiin vaikutti myös henkilön tiedonhankinta ja vedonlyöntimarkkinoiden tuntemus.
Tämä erottaa tapauksen tavallisesta satunnaisesta pelaamisesta. Vedonlyöjä etsi niin sanottuja ylikertoimia eli tilanteita, joissa hänen arvionsa ottelun todellisesta todennäköisyydestä poikkesi vedonvälittäjän hinnasta.
KHO:n mukaan juuri toiminnan kokonaisuus osoitti vakaan tulon hankkimisen tarkoituksen. Vuosien mittainen historia, suuri panostaso, tuhannet vedot ja huomattava viikoittainen työmäärä muodostivat kokonaisuuden, jota ei ollut perusteltua rinnastaa satunnaiseen rahapelaamiseen.
Ratkaisu voi siksi kiinnostaa erityisesti henkilöitä, jotka harjoittavat ammattimaista tai lähes ammattimaista vedonlyöntiä ulkomaisilla markkinoilla. Se ei kuitenkaan anna yksinkertaista euromääräistä tai vetomäärään perustuvaa rajaa sille, milloin pelaaminen muuttuu tulonhankkimistoiminnaksi.
Suomen rahapelijärjestelmä muuttuu muutenkin nopeasti ennen vuoden 2027 lisenssimarkkinan käynnistymistä. Pelaajan henkilökohtainen verotus ja operaattoreiden tuleva lisenssijärjestelmä ovat kaksi eri asiaa.
Lue lisää: Suomen rahapelilisenssit – hakijat ja lupapäätökset
KHO palautti lisäksi osan muista vaadituista kuluista, kuten työhuone-, tietoliikenne- ja matkakuluista, takaisin arvioitavaksi. Ennakkopäätöksen selvin linjaus koskee kuitenkin panoksia: tässä tapauksessa ETA-alueen ulkopuolisen vedonlyönnin 365 606 euron panokset olivat vähennyskelpoisia veronalaisesta ansiotulosta.
Päätös on KHO:n ennakkopäätös KHO:2026:79 ja se annettiin 1. lokakuuta 2026.
